bio Hurmio-orkesterin musiikki Konserttipaikat - ja päivämäärät Haastattelut Yhteystiedot
JUKKA PERKO JA SUOMEN ENSIMMÄINEN BLUE NOTE -LEV


Jukka Perko & Hurmio-orkesteri tekee näinä päivinä historiaa olemalla ensimmäinen suomalainen yhtye, jonka albumi julkaistaan legendaarisella Blue Note -levymerkillä. Music of Olavi Virta äänitettiin perinteikkäin metodein Fiskarsin Seuratalolla tuottaja
J-P Virtasen valvovan silmän alla.

Saksofonisti Jukka Perko on juuri saapunut Tampereelle. Eilen mies soitti Vaasassa vibrafonistin ja basistin kanssa jatsikkaan kirkkokonsertin, tänään on vuorossa rokkaava Olympia-orkesteri ja Tähdet, Tähdet - Ilta Baddingin kanssa Tampere-Talolla.

- Mistä täältä löytyy hyviä vanhojen vaatteiden putiikkeja? Meillä on Hurmion jätkien kanssa haussa 50-luvun puvut, ja Helsingissä niistä saa maksaa kirppareilla ainakin 500 markkaa. Astellessamme Olavi Virran (1915-72) patsaalle aihetta pukevan melankolisen syyskelin vallitessa, Perko alustaa suhteestaan suomalaisen tangon ja schlagerin suurmieheen.

- Kuulin Virran kappaleita sekä radiosta että vanhempien nauhoilta jo muksuna. Sitten ne pääsivät omien nuoruuden rakkauksien - rockin, popin ja jazzin - myötä unohtumaan; päähän jäi vain melodian pätkiä. Seuraavaksi törmäsin Virtaan vähän yli parikymppisenä, kun vanhemmat kollegat hehkuttivat hänen musaansa. Muistaakseni 1995 ostin parikin miehen levyä, ja ne viihtyivät soittimessa. Materiaali tuntui heti niin kotoisalta, että oivalsin sen tulkitsemisen käyvän minulta luontevasti. Hurmio-orkesteri (Perko, saksofonisti Manuel Dunkel, basisti Lasse Lindgren, rumpali Teppo Mäkynen) syntyi heinäkuussa 1999, kun Jukka huomasi voivansa samassa yhteydessä toteuttaa toisen päässään muhineen aatoksensa: yhtyeen, jossa on kaksi saksofonia, mutta ei pianoa tai muuta vastaavaa varsinaista harmoniasoitinta.

- Linjasin bändille heti kolme pääperiaatetta: 1) melodiat pidetään mahdollisimman alkuperäisessä muodossa, 2) harmonioita ei lähdetä jazzille tyypilliseen tapaan suotta tihentämään, 3) säestysääni saa mieluusti luoda omia lineaarisia vastakoukeroitaan päämelodialle vähän kontrapunktin hengessä.

- Haluaisinkin vielä korostaa, että idea ei tullut jazzin kautta, vaan kumpuaa nimenomaan Olavi Virran diggailustani. Olin ensimmäisten keikkojemme jälkeen aika yllättynyt, kun ihmiset tulivat onnittelemaan minua hyvästä markkinaideasta (naurua) En suunnitteluvaiheessa tajunnut, että tällainen juttu varmasti kiinnostaa suomalaisia. Ja toivottavasti muitakin.

Klarinetilla Huittisissa 13-vuotiaana aloittanut Jukka Perko lukeutuu jo toista vuosikymmentään Suomen kysytyimpien saksofonistien kastiin. 18-vuotiaana Dizzy Gillespie 70th Anniversary Big Bandiin palkattu mies perusti 1993 Severi Pyysalon kanssa yhden maamme tunnetuimmista jazzbändeistä. The Poppooksi nimensä sittemmin lyhentänyt kvartetti on julkaissut kolme albumia, joista tuorein, Varia (1999), sai tämänkin lehden sivuilla positiivisen vastaanoton. Debyytti Garden of Time (1993) voitti ilmestymisvuotensa Jazz-Emman.

- Kun aloin teini-iässä, siinä 70-luvun lopulla, hakea musiikillisia esikuvia, suomalaisten soittajien arvostus oli matalalla. Diggailun kohteena oli USA:n, ei Suomen, 50-luku. Minäkin menin New Orleans -musan kautta Milesiin, Coltraneen sekä Rollinsiin. Nykyään uskalletaan onneksi olla ylpeitä myös omista sankareista, nuoremmat soittajat ovat avarakatseisempia. Kansallisen itsetunnon kasvu näkyy tälläkin alalla. Kuten jo näistä makutottumuksista voi päätellä, vuonna 1939 perustettu Blue Note ei ole varsinaisesti koskaan näytellyt Perkon elämässä mitenkään ylenpalttisen suurta osaa. 1987 Pekka Pöyry-palkinnon ja kaksi vuotta myöhemmin Suomen Jazzliiton Yrjön pokannut mies tietää toki kuitenkin hyvin tekevänsä historiaa. Hetkittäin iskevästä liiallisesta kyynisyydestä itseään syyttelevä 32-vuotias fonisti sanoo, ettei kahden levyn sopimus kuitenkaan vaikuta hänen tekemisiinsä.

- Parikymppisenä olisi odotuksia ja toiveita varmasti kasautunut aivan eri tavalla. Nyt olen vain iloinen kunniasta, ja teen parhaani osoittautuakseni JP:n luottamuksen arvoiseksi. Music of Olavi Virta tallennettiin akustista musiikkia diggailevan Esa Santosen toimesta varsin traditionaalisesti. 1993 Finland Festivalsin vuoden nuoreksi taiteilijaksi valittu Jukka Perko kertoo haaveilleensa jo pidempään projektista, joka nauhoitettaisiin vanhakantaisella metodilla.

- Vuokrasimme YLE:ltä 50-luvun lopun stereomikrofonin, jonka ympärille ryhmityimme äänittäjän suunnitelman mukaisesti. Ensiksi Santonen kaatoi bassovahvistimen selälleen lattialle ja ripusti mikin sen päälle puolentoista metrin korkeuteen. Sitten kokosimme rummut styrkkarin yhdelle puolelle, jonka jälkeen me fonistit asetuimme ikään kuin rumpuja vastaan mikrofonin molemmin puolin. Moinen äänitystapa vaatii soittajilta erittäin hienovaraista dynamiikan tajua, mutta onneksi esimerkiksi Teppo sattuu olemaan tässä suhteessa nero.

Suomen ensimmäinen Blue Note -levy päättyy loittonevien saksofonien leppoisaan jutusteluun, ja Jukka kertoo tämän efektin toteutetun autenttisimmalla mahdollisella tavalla: hän käveli Manuel Dunkelin kanssa soittaen ulos ensin äänityshuoneesta ja lopulta koko rakennuksesta. Takaisin Blue Noten lipun alle astellessaan miehellä onkin sitten jo tarjolla aivan erilainen kokoonpano ja konsepti.

JP VIRTANEN

Lähinnä The JP'sin ja Agentsin riveistä tuttu JP Virtanen on se mies, jonka ideasta lähti liikkeelle se lumipallo, joka johti Blue Note Finlandin perustamiseen. Seuraavassa tämä 34-vuotias Hammondien herttua kertoo, miten kaikki tapahtui.

"Jazzkärpänen puraisi minua jo pikkupoikana kuunnellessani isäni levyjä, ja tätä nykyä itsellänikin on tuhansien jazzalbumien kokoelma. Vaikka olenkin soittanut vähän kaikenlaista, jazz on ollut minulle aina se kovin juttu. Vain Wigwam ja Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokku ovat kolahtaneet yhtä kovaa (naurua)."

"Kolmisen vuotta sitten kävin keskusteluja sekä Texicallin että EMI:n kanssa jazziin keskittyvän alamerkin perustamisesta. EMI:n silloinen johto ei ideasta innostunut, mutta Texicallin oheen perustetun Impalan tiimoilta ehdin tuottaa neljä levyä (Klang, Manuel Dunkel Quartet, Jukka Gustavson,. Riitta Paakki)."

"Noin vuosi sitten EMI:n toimitusjohtajaksi yleni Wemppa Koivumäki, ja hän soitti minulle udellen, onko jazzmerkki-innostukseni edelleen voimissaan. Tein miehelle neljään eri stailiin jaetun tuotantosuunnitelman, joka meni läpi. Wemppa esitteli idean EMI:n kansainväliselle johdolle Lontoossa ja sai luvan laittaa homman alulle."

"Elettiin kuluvan vuoden helmikuuta, kun Wemppa otti puheeksi sen, että hän tuntee henkilökohtaisesti Bruce Lundvallin, eli Mr. Blue Noten. Mies halusi kokeilla, lähtisikö tämä mukaan hankkeeseen. Olin jo kaavaillut ensimmäiseksi julkaisuksi Jukan Hurmio-orkesterin levyä, jonka radionauhasta sitten teinkin Lundvallille demon. Wemppa vei heinäkuun lopulla nauhan miehelle EMI:n Madridin kokoukseen, ja muutaman viikon kuluttua tuli fax, jossa ilmoitettiin materiaalin sopivan oikein hyvin Blue Noten otsikon alle. Olin lievästi sanoen innoissani."

"Music of Olavi Virta ilmestyy alkuun Euroopassa sekä Aasiassa, ja USA:n julkaisusta neuvotellaan erikseen. Muuan ulkomaillakin hyvin nimekäs suomalainen elokuvaohjaaja on jo lupautunut tekemään videon Hurmio-kappaleesta, joten paketti alkaa olla aika pirun hyvässä vientikunnossa. Suomi on hyvin eksoottinen paikka vähän mistä hyvänsä katsottuna, ja uskonkin vahvasti konseptin kiinnostavuuteen."

"Julkaisutahdiksi on kaavailtu neljää levyä vuodessa, ja alkuun tulen painottamaan akustista jazzia. Vaikka Suomi-teema jatkuukin eräänlaisena sivujuonena, muutakin tullaan tekemään. Suomestahan löytyy kaikkiaan noin kymmenen maailmanluokan jazzmuusikkoa, mutta lähden silti koko ajan siitä, että Blue Note -leima tulee ansaita. En minä voi sinne Hancockien, Shorterien ja Monkien sekaan päästää mitä hyvänsä. Näin arvokkaan firman perinteitä tulee kunnioittaa."

teksti: Petri Silas


takaisin Hurmio-pääsivulle